Lunastettavan tilan koko riippui siitä minkä lain mukaan torpan (tai mäkitilan) lunastus tapahtui. Vuoden 1918 lain mukaan lunastettavan torpan alueeseen luettiin tontti sekä enintään 10 hehtaaria viljelyksiä ja viljelyskelpoista maata. Joissakin erityistapauksissa viljelyskelpoista maata saattoi olla enemmänkin, ei kuitenkaan enempää kuin 15 hehtaaria.
Sitä vastoin virkataloon kuuluneen torpan, joka lunastettiin vuoden 1922 lain mukaan, alue oli suurempi. Lunastettavaan alueeseen saattoi kuulua enintään 20 hehtaaria viljelyksiä tai viljelyskelpoista maata. Vuoden 1924 lain mukaan lunastettavan kalastustorpan alueeseen saattoi kuulua viljelyksiä tai viljelyskelpoista maata enintään viisi hehtaaria. Toisin sanoen uuden syntyneen tilan viljelyskelpoisen maa-alueen enimmäismäärä riippui siitä sijaitsiko torppa perintötilan vai virkatalon mailla vai oliko kysymyksessä kalastustorppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti